Apua! Mun kodin on vallannut sellaiset isot kukkakärpäset. Lähinnä keittiön. Ne ei ole niitä tavallisia kukkakärpäsiä, joten miten noi saa hengiltä? Kenelläkään kokemusta?

Kaverit on siis aika vaaleita, ei mitään mustia, ja kohtuullisen pieniä. Osa on melkein 5mm, mutta ne sitten on suurimpia. Parveilee keittiössä. Ennen niitä on ollut vaan pari, mutta nyt kun olin kotoa pois pari päivää, niin niitä on aika paljon enemmän. En ymmärrä. Kaikki tiskit oli tiskattu, bio viety.. Eli ei voi johtua mistään sellaisestakaan.

Jos siis tosiaan tiedät, miten ne saisi häviämään, niin kerrothan?

En ole koskaan pitänyt ihmisistä, jotka huolehtii minusta ja maailmasta liikaa. Teininä olin siinä onnellisessa asemassa, että sain tulla ja mennä, miten halusin. Ei minulla tainnut olla edes kotiintuloaikoja koskaan. Toisaalta en muista, että viikolla olisin ollut oikeastaan edes kovin pitkään missään. Koulumatka oli pitkä, toiseen kaupunkiin, ja kaikki harrastukset vielä iltaisin.

Kun muutin kotoa, äiti soitteli tosi usein. Se oli kovastia ärsyttävää. Saattoi soitella kerrakin päivässä, joskus kaksi. Aika nopeasti hän sen sitten lopetti, kun huomasi kai, että ärsytti. Ja, että pärjäsin kyllä.

Mihin tällä kirjoituksella pyrin. Se on se, ettei minua enää oikeastaan ärsytä, jos joku on minusta huolissaan. Nyt osaan jo sanoa, jos tarvitsen apua tai siitä huolenpidosta ei tule sellaista oloa, että huolissaan olija kuvittelisi, etten pärjää.

Nyt uskon sen enemmänkn olevan niinpäin, että se joka on minusta huolissaan, myös välittää. Ja niin minäkin olen huolissani niistä ihmisistä, joista välitän. Eikä siinä ole mitään kummallista.

Miehen kanssa huolissaan olo oli aluksi kummallista. Se, kun toinen kyseli avaimista ja siitä, onko tekemistä ja pääsenkö kotiin. Nyt siihenkin on jo tottunut.

Mua on muutaman päivän ärsytttänyt suunnilleen ihan kaikki. Ei vain työt, joista jo kerkesin valittamaan. Jotenkin tunnen kotona sellaista turhuuden tunnetta. Ja sitten en saa aikaiseksi tehdä mitään. En siivottua tai pestyä pyykkiä. En oikein jaksa välittää tällähetkellä vaikkapa mun kodista kovinkaan paljon.

Pari päivää on myös Mies ärsyttänyt. On vaan niin hölmöä riidellä yksin, kun toinen ei ole kuulemassa. Tällähetkellä suututtavinta on se, että minä olen aina se, joka menee hänen luokseen. Hän taas ei voi viikonloppuisin tulla tänne, kun minä olen töissä. Huono syy, olenhan minäkin siellä, kun hän on töissä.

On sellainen olo, että jos joku ei nyt onnistu helpolla, niin jätän sen tekemättä kokonaan. Mun pitäisi tilata hammaslääkäri, mutten millään viitsi. Eilen ei edes päässyt katsomaan kaupungin sivuilta, mistä se oikein pitäisi tilata. En taida sitten edes yrittää tänään. Ei mulla ole edes suuri hinku sinne, kohta vaan on kai pakko.

En tiedä, mistä tämä olo johtuu. Se on ollut jo muutaman päivän ja ei näytä yhtään hälvenevän. Ei oikein jaksa edes kiinnostua mistään. Edes kohta oleva vapaa ei nyt innosta mua mihinkään. Pitäisikö tehdä silloin jotain, vai ei. Sekin kyllä harmittaa, jos kokopäivä menee sitten ihan hukkaan, enkä saa mitään aikaan. Täytyy keksiä jotain järkevääkin tekemistä. Käydä vaikka ruokakaupassa.

Minua hermostuttaa mun työt. Tällähetkellä huolena on talviloma ja joulunaika. En saanut lomaani joulun ja uudenvuoden väliin ja nyt en tiedä sitä, milloin saisin sen pitää ja milloin edes haluaisin pitää lomani. Olin jo niin suunnitellut, että se on siinä välissä.

Olen kyllä ollut varmaan jokaisena vuonna joulun ja uudenvuoden välin pois töistä. Ennen siinä ei ole ollut edes mitään ongelmaa. Olen päässyt perheen luokse ihan ajan kanssa. Nyt sitten joudun tulemaan heti joulupäivän jälkeen takaisin töihin. Ja aatonaatonkin olen vielä töissä. Tylsää.

Jouluna en sitten myöskään kai nää Miestä ollenkaan. Ellei hän sitten tahdo tulla minun vanhempien luona käymään. Miksi se tulisi, kun ei oikein tahdo? Tähän asti ollaan pystytty välttelemään minun vanhempien näkemistä ihan sillä, että minulla ei oikein ole noita viikonloppuvapaita.

Sekin on niin typerää. Minut vietiin Miehen vanhempien luokse aika pian, mutta sitten Mies ei halua mennä käymään minun vanhempien luona. Ei se aivan suoraan sitä sano, mutta kyllä sen ymmärtää kuitenkin. Ei sillä, että minäkään kävisin omien vanhempieni luona kovin usein, mutta kyllä se vähän arveluttaa, jos toinen ei halua edes lähteä.

Vuodenvaihteen sitten saan kyllä olla onneksi vapaalla. Olin sen viimevuonna töissä, joten on kai ihan oikein, että mun ei tarvitse mennä sinne. Vaikkakaan 31.päivä ei ole ihan varmaa vielä, onko se vapaana. Suututtaa sekin, jos se on töitä.

Kaikenkaikkiaan mua hermostuttaa toi joulunaika. Kun ei tiedä yhtään, miten se pitää olla töissä ja miten ei. Onhan sinne joo aikaa, mutta haluaisin suunnitella vähän tulemisia ja menemisiä etukäteen, enkä sitten sillä viikolla, kun joulu jo on.